"Where's the rubbish bin? Aaaa... we are IN the rubbish bin..."

Tervehdys pitkan tauon jalkeen! Intiassa on valilla (lahestulkoon aina) vaikea loytaa rauhallista paikkaa, jossa olisi nopea nettiyhteys ja oikeasti toimiva kone. Vihdoin ja viimein paatin tarttua harkaa sarvista ja raapustaa tapahtumia ylos. (Viime kerralla sain raivarin, silla paikka oli niin meluisa, etta paa rupesi sauhuamaan). Taytynee siis menna ajassa taaksepain tammikuun loppupuolelle... (huoh!)

Gokarnassa vietimme tosiaan yhteensa parisen viikkoa nautiskellen meresta ja auringosta. Ensimmaisen viikon jalkeen vaihdoimme yopymispaikkaa Spanish place:een, joka oli mielettoman viihtyisa! Valloittava espanjalaisnainen on pitanyt kyseista paikkaa pystyssa 20 vuotta ja kasvattanut kauniin puutarhan kookospalmuineen alueelle. Paatimme kiihkeina kierrattajina kysya hanelta, miten Intiassa systeemi oikeasti toimii. Lasipullot siis kerataan ja puhdistetaan, jonka jalkeen ne paatyvat uudelleen kayttoon. Muovipullotkin kerataan, mutta niiden kohtalosta ei sen kummempaa tietoa (kierratysohjeet ovat: Recyclable, Crush the bottle after use). Pullot murskataan syysta, etta monet tayttavat niita normaalilla kraanavedella ja jalleenmyyvat etiapain. Biojatteesta huolehtii taysin Aiti Maa ja joka paikassa elavat elaimet. Usein raflat antavat jamaruoat lehmille ja kanoille, keta nyt sattuu ymparilla hyorimaan :) Intian ongelma onkin siis pahamaineinen muovi, joka heitetaan huoletta kaduille ja luontoon. Siivoajat keraavat roskat kasoihin, jotka poltetaan tuhkana ilmaan. Ennen muovin tuloa Intiaan ihmiset olivat tottuneet heittamaan jatteet luontoon, silla kaikki oli maatuvaa tavaraa. Muutos tapahtui nopeasti eika ihmisia informoitu tarpeeksi miten muovi tulisi havittaa, joten vanhasta tottumuksesta roskat lentavat minne sattuu. Kaiken lisaksi Intiassa on enemman lukutaidottomia kuin missaan muussa maassa (lukutaitoisia siis 74,04 % vaestosta ja ihmisiahan taalla on hulppeat 1,22 miljardia!)

Spanish Place

Kookos kasvaa!

Kaytiin testaamassa Tibetan eye-reading, oli aika mielenkiintonen sessio :)

Bye bye Gokarna!

Seuraava paamaaramme oli Kolhapur, Maharashtran osavaltiossa, jossa vietimme 10 paivaa Vipassanan parissa. Tata ennen seurasi kaksi rankkaa matkustuspaivaa... Gokarnasta otimme junan Margaoon, Goalle, jossa yovyimme yon yli ennen seuraavan paivan seitseman tunnin bussimatkaa. Margaossa mulla nousi pieni kuume ja tajusin, etta olen ripuloinut yli kuukauden, joten yritimme etsia toimivaa laakitysta. Ilta meni hotellihuoneessamme katsellessa surkeita leffoja (Sex & the City 2, American pie: The wedding). Kerran kun on maksanut televiisorin olemassaolosta, niin taytyyhan se kayttaa hyvaksi tilaisuus ja tappaa vahan aivosoluja ;)

Levattyamme hyonteisia kuhisevassa hotellissa nousimme bussin kyytiin suuntana Kolhapur. Maksoimme triplahinnan, silla matkustimme yksityisen yhtion ilmastoidulla bussilla (ajattelin etta se ehka helpottaa mun matkapahoinvointia, mutta toisin kavi). Kun ylitimme Maharashtran rajan, alkoi pitka piina. Horisontissa haamotti vuori ja S-mallinen tie, joka sai mut lopulta laattaamaan vatsahapot pihalle. Yakov piteli muovipussia, johon ma ykasin bussin vaannellessa ja kaannellessa. Pussissa sattui tottakai olemaan reika ja kuonat valui Yakon housuille. Mun pyydellessa anteeksanteeks Yakov vaan hymyili ja sanoi "We're in this together" <3 Seitseman tunnin hoykytyksen jalkeen paadyimme keskelle Kolhapurin kiireisinta tieta, josta yritimme epatoivoisesti napata tuktukin. Paadyimme vihdoin ja viimein hotelliin, jossa kukaan ei puhunut englantia, mutta saimme hommattua itsellemme huoneen. Hotellilla oli ihan mieleton vegerafla, joka tuntui aidolta intialaiselta. Kysyin aluksi menua, johon tarjoilija vastasi pyorittelemalla silmiaan (han ei myoskaan puhunut siis englantia) ja hetken paasta eteemme laimaistiin lautaset kippoineen, jotka rupesit tayttymaan herkullisesta thalista. Illan vietimme kiertelemalla hieman saasteista kaupunkia ja nautimmalla toistemme seurasta, silla seuraavat kymmenen paivaa tulisimmekin sitten viettamaan omissa huoneissamme, hiljaa...

Gokarnan juna-asemalla

Hurtta tuli ottamaan lepia sisatiloihin

No missa hitossa se juna viipyy?!

Kolhapurin hotellin hairitseva seina

J A T K U U . . .