Saavuimme tunnollisina suomalaisiin tapoihin tottuneina Vipassana-keskukseen hyvissa ajoin. Toimiston piti aueta klo. 14 rekisterointia varten, mutta intialaiseen tapaan odottelu kesti kolmeen asti... Kelloon tai annettuihin aikoihin ei voi koskaan luottaa, kaikki tapahtuu omalla painollaan. :) Paperien tayttelyn, armottoman hikoilun, arvoesineiden ja "kiellettyjen esineiden" (kamera, kirjat, puhelin yms.) luovutuksen jalkeen saimme avaimet omiin huoneisiimme. Pienen iltapalan jalkeen menimme Yakon kanssa nurkan taakse halaamaan ja hyvastelimme toisemme kymmeneksi paivaksi. Taman jalkeen alkoi HILJAISUUS (josta ei muuten talla hetkella ole tietoakaan, ranskalaiset pauhaa kovaan aaneen kompuuttereiden aaressa ja lapset kirkuu taytta kurkkua).
Vipassana on tosiaan yksi Intian vanhimmista meditaatiotekniikoista, jota Buddha opetti yli 2500 vuotta sitten elamisen taitona, laakkeena yleismaailmallisiin ongelmiin. Vipassana tarkoittaa asioiden nakemista sellaisina kuin ne todella ovat. Taman ei-uskonnollinen tekniikan tavoite on mielen epapuhtauksien havittaminen, mista seuraa taydellinen vapautuminen karsimyksesta. Tavoitteena on siis parantuminen – ei ainoastaan taudeista, vaan koko inhimillisesta karsimyksesta. Kuulostaa hyvalta, eiko?
Vipassana on itsetarkkailun avulla tapahtuvaa itsensa kehittamista. Tekniikka painottaa voimakasta mielen ja ruumiin yhteytta, jonka voi kokea tarkkailemalla kurinalaisesti kehon fyysisiä tuntemuksia. Nama tuntemukset ovat ruumiin toimintaa, joka on jatkuvasti yhteydessa mielen toimintaan ja ehdollistaa sita. Tarkkailun avulla tapahtuva, itseen kohdistuva tutkimusmatka mielen ja ruumiin yhtymakohtaan kaynnistaa mielen puhdistumisen, jonka tuloksena mielesta tulee tasapainoinen, myotatuntoinen ja rakastava.
Vipassana-kurssi kestaa 10 paivaa ja harjoittelu koostuu kolmesta vaiheesta. Ensimmaisessa vaiheessa sitoudutaan kurssin ajaksi pidattaytymaan tappamisesta, varastamisesta, seksista, valehtelusta ja paihteista (helppo nakki!) Toisessa vaiheessa, joka kestaa ensimmaiset kolme paivaa, kehitetaan mielen hallintaa kohdistamalla tarkkaavaisuus jatkuvasti muuttuvaan luonnolliseen hengitykseen. Neljantena paivana alkaa itse Vipassana-meditaatio, joka on kehon tuntemuksien tarkkailemista, tavoitteena ymmartaa niiden todellinen luonto ja kehittaa mielentyyneytta oppimalla olemaan reagoimatta tuntemuksiin.
Kurssit ovat maksuttomia, myos ruoka ja majoitus ovat ilmaisia. Kurssit rahoitetaan aiempien kurssilaisten lahjoituksilla. Kukaan opetuksen jarjestamiseen osallistuva ei saa tyostaan rahallista tai aineellista korvausta.
Ensimmaisena aamuna herasin klo.4:00 kellojen kilkutukseen ja sain lahestulkoon sydarin. Jannittyneena ja innokkaana pesin pikaisesti hampaat ja puin paalle ja kellojen paukkuessa uudestaan ryntasin Dhamma halliin, jossa oli maarana meditoida kaksi tuntia. Meinasin purskahtaa nauruun, kun nain Yakovin tornin (kaskivat Yakovin laittaa hiukset kiinni ja peittaa ne, joten paan paalle kohosi valkoinen jattiturbaani). Ensimmainen paiva rullasi suht nopeasti, silla mulla ei ollut tietoa aikataulusta ja juoksin kellojen perassa meditoimassa.
Seuraavina parina paivana alkoivat selkakivut, vasymys ja paskominen. Istuminen tuntui tuskalta, mun mieli eli aivan omaa elamaansa ja ripuli kirjaimellisesti lensi (yhtena aamuna paskoin siis hameelleni ja huoneeni lattialle). Yrittaessani meditoida olin tosi artynyt ja purin hampaita yhteen, kun intialaiset royhtailivat ja piereskelivat meditaatiohallissa (miehet seka naiset harrastavat tata erittain avoimesti). Yleensa nautin tallaisesta ilmapiirista, mutta helvetti kun yritan meditoida, viha oikein vareili mun iholla.
Paastyani ylitse tasta agressiivisesta vaiheesta aloin oikein nauttimaan hiljaisuudesta. Erityisesti syominen tuntui maagiselta, kun oikein keskittyi makuihin ja ruoan jauhamiseen, eika tarvinnut rupatella turhuuksia. Meditointihetket (10 tuntia paivassa) tuntuivat valilla enemman selviytymisleirilta, silla jouduin jatkuvasti pidattelemaan persaukkoani. Pari iltaa paattyi yllattaviin itkukohtauksiin, jotka tulivat ihan olan takaa, mutta virkistivat mielta.
Monesti meditoidessani (lue: yrittaessani meditoida) rupesin tuttuun tapaani haaveilemaan tulevaisuudesta, muistelemaan menneisyytta ja pohtimaan pelkojani. Havahduin yhtakkia olevani jo takaisin Suomessa miettimassa mita sita elamassa tekisi, ja tajusin kuinka en koskaan ela hetkessa. Viimeiset kuusi kuukautta Suomessa haaveilin matkustelusta ja Vipassanasta ja kun vihdoin olen missa halusin, niin haaveilen jo jostain aivan muusta... Taman jalkeen yritin aina hengittamalla syvaan pysya tassa hetkessa ja oikeasti nauttia siita, mita ymparilla on ja millainen itse olen. "Arises and passes away" lause auttoi mua pysymaan tyynena, erityisesti kun aloin tuntemaan pelkojani keholla.
Kymmenentena paivana kello 10 aikoihin aamulla paattyi hiljaisuus ja meinasin itkea onnesta. Kaikki tuntui niin jannittavalta, uudelta ja ihanalta! Kaikki hymyilivat toisilleen ja intialaiset naiset alkoivat papattamaan kovaan aaneen. Itse vaihdoin ensimmaiset lauseet itavaltalaisen naapurini Brigiten kanssa. Yakovin kohtaaminen jannitti mua ihan kamalasti, erityisesti koska emme saanet viela halata. Oli TOSI omituista jutella ja katsoa toisia silmiin :) Olin koko paivan ihan hyperaktiivisessa tilassa eika meditoinnista tullut enaa mitaan. Nukuimme viela yon yli ja seuraavana aamuna meditoimme viimeisen kerran ja soimme aamupalan, joka koostui intialaisista sokeripalloista sokeriliemessa, huh!
 |
| Pagoda, jossa oli yksityiset meditaatiosellit |
 |
| Dhamma Hall |
 |
| Oppilaat ja avustava opettaja M.A.Muttha |
Btw. Ihan mahdotonta kuvailla tahan kaikkea sita, mita kurssin aikana tapahtui (varsinkin kun siita on jo kuukausi aikaa). Vahan niin kuin yrittaisi kertoa unestaan; mahdotonta muistaa kaikkea ja yrittaa saada sita tunnelmaa sanoiksi.
May all beings live in peace, harmony and happiness! <3
