The Sweetness Of Doing Nothing

Viimeisen postauksen jalkeen viivyimme Fort Kochissa viela muutaman paivan. Sunnuntaina 15.1 teimme retken Vypeen-nimiselle saarelle, jossa kavimme ensimmaista kertaa uimassa Cherai Beachilla. Saarelle paasimme muutaman minuutin lauttamatkalla, jonka jalkeen matkasimme bussilla itse biitsille. Ollaan testattu kalliimpi ilmastoitu bussi seka halvempi vaihtoehto, jonka jalkeen tuntuu aina ku pyorremyrsky ois viuhahtanu ylitse. A/C-busseissa soi muuten aina intialainen musiikki, ja kovalla! Bussit ovat aivan tayteen pakattu, tottakai.

Kavimme katsastamassa myos perinteisen Keralan Kathakali show'n. Oli ihan veikea esitys, joka koostui musiikista, laulusta ja nayttelemisesta. Korvat vaan vahan tinnitti aanekkaan musiikin jalkeen. Yakov viisaana miehena laittoi korvatulpat kesken esityksen. Viimeisena Kochi-paivana matkustimme Ernakulamiin, laheiseen kaupunkiin, ostamaan junalippuja Calicuttiin (paamaarana Kannur).

Meitsi tuskaisena yrittaa kirjottaa blogia Kochin helteessa

Santa Cruz Cathedral, josta kuului joka hemmetin ilta "HALLELUJA, HALLELUJA, HALLELUJA!!!"

Well... RASTA! :D

Kathakali-esitys

Seuraavat pari paivaa menikin sitten maisemia katsellessa. Ernakulamin asemalta matkasimme Calicuttiin, jossa huomasimme junan jatkavan Kannuriin, joten jatkoimme matkaa pummilla ;) Olimme ajatelleet loytavamme rennon rantaelaman Kannurista, mutta paikka ei vaan jokseenkin napannut, joten viivyimme vaan yon yli. Halvat hotellit oli kaikki taynna, joten paadyimme Mascot Beach Resorttiin, joka maksoi hulppeat Rs1200. Paikka oli paaltapain hieno, mutta aivan torkean likainen huone ja muutenkin persoonaton ja kylma tunnelma Kochin kotimajoituksen jalkeen. Hotelli oli siis meren vieressa, mutta uimarantaa ei ollut. Illalla paikan pihalla oli intialaiset haat, joita vilkuiltiin ikkunasta. Hindibindihumppa soi tottakai KOVAA ja myohaan. Illan suussa paadyimme taas ostamaan junalippuja, talla kertaa Gokarnaan, josta varmasti loytaisimme haluamamme.

Ernakulam-Kannur valinen matka taittui ilmastoidussa vaunussa, mmm

Huonosti nukutun yon jalkeen, hyttysten raiskaamana odottelimme junaa Gokarnaan

Matka Gokarnaan oli pitka ja melko uuvuttava. Vaihdoimme junaa Mangaloressa, jossa saimme hikoilla reppujen kanssa muutaman tunnin ennen jatkoyhteytta. Junassa oli kaikenlaista kerjaajaa: nuoria poikia pyyhkimassa lattioita, jaloistaan vammautunut mies, transu... (mika oli kieltamatta ihan huvittava tapaus).

Saavuimme Gokarnaan iltamyohaan ja etsimme kaupungista taskulampun avulla Guest Housen, jossa "lepasimme" yhden yon. Kyseinen paikka on oikeastaan tarkoitettu pyhiinvaeltajille, mutta koska tilaa loytyi paasimme budjaamaan 200 rupian bunkkeriin. Koko kaupunki oli siis ihan pimea sahkokatkon takia (joita taalla on jatkuvasti) joten kynttilan valo valaisi kaunista huonettamme. Sahkon tultua takaisin paasi Pauliinalta itkut (tsekkaa kuvat).

Tervetuloa ulosteelle muurahaisia kuhisevaan vessaan!

Yakov nayttaa mallia

Todella hunosti nukutun ja kylman yon jalkeen, tassa siis aamupesulla

Seuraavana aamuna suuntasimme Kudle Beachille, jossa olemme siis viettaneet viimeisen viikon. Paasimme vihdoin ja viimein ottamaan rennosti rannalle ja UIMAAN, aaah! Paivan rytmi on kutakuinkin seuraava: heraamme n. 7 aikoihin aamulla, syomme pienen aamupalan, uimme, makaamme, uimme, nukumme paikkarit, katsomme auringon laskua, syomme, simahdamme sankyyn. Keep it simple man ;)

Kudle / Kutlee, joka paikassa kirjotettu eri tavalla

Whiiii!

Ensimmaisena iltana rannalla soi rummut, viulu ja marakassit

Yakov fiilistelee

Toisena iltana viihdytti sirkus-show

Seuraavaksi hieman elainystavia:
(Tassa ei laheskaan kaikki. Taalla on uskomattoman isoja perhosia, hulluja apinoita, rottia, erityisesti kuolleita...Nahtiin myos yksi hurtta, jolta oli revennyt paanahka, auch)

Tama frogi tuli moikkaamaan meita huoneeseemme parina iltana

Pikku hauva!

Hauva loysi saman ilon Yakon rastoista ku Leewi-kisuli, kurnau

Paiva-aikaan kaikki tahtoo vaan maata

Soooo hard...

Ma laitan nyt vaan kuvia, en jaksa enaa kirjottaa. Hitto taa on rankkaa! :D

Pauliinan collection

Takapihan pullomeri = turismi

Ommmm

 

Eilen teimme paivaretken Gokarnan biitseille (Om, Halfmoon, Paradise). Oli erittain hikista hommaa patikoida ja kiipeilla viidakkoa pitkin, varsinkin kun eksyttiin tien varrelta ja kierrettiin kunnon lenkki. Osa matkasta taittu myos veneella, olin meinaan nestehukan partaalla. Kylla ois aiti kulta kauhistellu noita reitteja ;)

Meri oli pyyhkaissyt Paradise Beachin yli, joten kaikki rakennukset oli maan tasalla. Ihmiset yopyy teltoissaan ja kyhaamissaan suojissa siis. Kuvia ei valitettavasti tarttunut mukaan, kun lahdettiin hikoilemaan rinnetta pitkin kohti Halfmoonia.

Om, joka on saanut nimensa muotonsa mukaan

Hikoileva germanisoitunut Pate

Okei, ollaan ihan vaaralla tiella

Kohti kotirantaa!

"Hello Money!"

Terveiset Intiasta, vihdoin ja viimein! Alku on aina yhta rumbaa, joten kesti kauan paasta koneen aareen ( korjaan: laadukkaan koneen aareen). Mun on todella vaikea keskittya kirjoittamaan, silla vieressa kulkee mopot, autot, tuktukit ja takana huutaa intialaiset, joten ala ihmettele jos teksti on mita on. Voisin kertoa hieman kokemuksistamme aikajarjestyksessa.

Lahtopaivana 4.1 Helsinki-Vantaan lentokentalla saimmekin odotella lentoamme, koska kone oli unohdettu tankata! Lento Istanbuliin oli erittain hikinen, ahdas ja kuuma. Meidan vieressa istui suomalainen mies, joka kittasi koko ajan alkoholia, puhui taukoamatta ja kavi jopa tupakillakin vessassa (hah!) Onneksi jatkolento oli saman lentoyhtion ja kone odotti meita, muutoin olisimme myohastyneet pahasti.

Saavuttuamme New Delhiin otimme taksin hotellille, jonka ONNEKSI varasimme etukateen. Kuolleena ja rahjaisena viimeinen asia mita haluaisi tehda on etsia yopymispaikkaa jostain Delhista... Hotelli oli aika kamala luukku, jossa ei ollut mitaan aanieristyksia. Peseydyttiin Halla-aho tyyliin ennen nukkumaan menoa (siis aamulla). Generaattori jyllas koko ajan ja autot toottaili jatkuvasti, joten hyvista younista ei ollut tietoakaan.

Shamaim matkalla Istanbuliin

Delhin lentokentalla oli upea seina!

 

Yakov ja Shamaim valmistautuvat ulkoilemaan raikkaassa Delhissa  

Vietettiin tosiaan Delhissa kolme paivaa, joka on enemman kuin tarpeeksi. Missaan ei saanut mielen rauhaa, silla melu ja saasteet ymparoi jatkuvasti. Yritetiin ottaa tosi chillisti ja saada lahinna rytmia takaisin. Paadyttiin toisena iltana ostamaan lentolippuja Keralaan, silla haluttiin akkia pois kylmasta kaupungista. Alunperin suunnitelmissa oli matkata Pushkariin viettamaan 10 paivaa Vipassan parissa, mutta paatimme etta voimme tehda sen myos muualla myohemmin. 

Da chaos 

Main Bazar 

"Clean Delhi, Green Delhi" luki kyltissa matkan varrella. Uskoo ken tahtoo.

Delhissa et varmasti jaa ilman seuraa, silla uteliaita intialaisia tulee joka nurkan takaa!

Tama oli siis vihrein paikka, minka loysimme

Giganttinen Hanuman-temppeli

Yakov haastoi Shamaimin pelaamaan

Delhi Domestic Airport

One way ticket outta here, yaaah!!

Passi ja hammasharja, passi ja hammasharja!

Saavuimme Keralaan sunnuntaina 8.1 yhdeksalta aamulla ja sain luultavasti lampohalvauksen jo ensimmaisen minuutin aikana :D Bussimatka kentalta Fort Kochiin kesti yli tunnin  (luojan kiitos bussissa oli ilmastointi!) Majoituimme paikkaan nimelta Jenny's Home Stay, joka on siis Jerry nimisen intialaisen miehen ja hanen vaimonsa koti. Talla alueella on paljon kotimajoituksia eli toisinsanoen ihmisilla on isot talot ja tama on selkeasti rikkaampi alue.

Ensimmaisena iltana lahdimme sitten syomaan paikkaan, josta sain ruokamyrkytyksen ja yon aikana nousi kuume ja ripuli- ja oksentamisrumba alkoi. Maanantai meni siis sangyn ja vessan valilla ravatessa. Seuraavana aamuna voin niin huonosti, etta Jerry lahti opastamaan meita sairaalaan. Menimme ensin kunnalliseen parantolaan, jossa emme viipyneet kauaa. Paasin myos testaamaan perinteista intialaista "vessanpyttya" eli koloa maassa, silla se oli ainoa vaihtoehtoni. Suusta paas tosi apaattinen "Oh no..." kun kyykistyin tyhjentamaan suolistoani. Kyykkyasento oli sen verran rankka, etta meinasin pyortya suorituksen jalkeen. Taman jalkeen siis suunnattiin yksityiseen sairaalaan, jossa vietin sitten seuraavat kolme paivaa.

Gautham Hospitalissa mulla oli siis ihan oma huone, jossa AC, pieni keittio ja suihku. Yakov pysyi uskollisesti mun rinnalla ja kavi valilla kaupassa hakemassa lisaa vetta ja ruokaa, silla sairaalan "leipa" oli pelkkaa sokeripullaa. Huoneessa ramppas usein hoitajia ja  vaikka asiana olis ollut vaan aterian tuonti, mukana oli aina vahintaan kaksi tyyppia. Samassa sairaalassa oli myos brittinainen Olivia, jolla oli sama vaiva ja oli myoskin ollut vasta viikon Intiassa. Naureskeltiin yhdessa kokemuksillemme.

Ma tulin voittamaan, en anna minkaan seisoo tiella! Yippikaijeijei.. Sairaalakeissin jalkeen oli vapautunut olo.

Nyt mun on varmaan pakko lopettaa tama skriivaaminen, silla perse on ihan hiessa ja taytyy paasta pierasemaan ilmat ulos. Saa nahda kuinka usein tanne tulee laitettua tavaraa, kun on niin tuskaista hommaa (hidas kone ja nihkea kroppa). Laitan loppuun viela muutamat Kerala-kuvat (ei tosiaan ole paljon kerennyt kuvailla, kun tama vasta toinen terve paivani). Huomenna ajattelimme suunnata yhdelle saarelle, silla tassa paikassa ei ole uimarantaa, snif.  C ya later, alligators! <3

Niin kaunis! Loytyi tien varresta ekana paivana.

Pakollinen turistikuva

Uima-allas hindulapsille

Inkivaarin kuivaamisprosessi meneillaan

Kathakali

Tamakin taytyy siis mainita erikseen, hah!