Yo, it's Cutie Mark Crusaders writing here again, from Koh Chang, Thailand! After saying goodbye to Tiina & Harry one month ago we started our journey towards the Kingdom of Cambodia. Our bus ride from Bangkok to Siem Reap was longer than expected (as usual) and consisted of a tourist scam at the border. If you ever go to Cambodia from Thailand by bus, please do homework and read in ANY guide about the scams (no need to pay double price for the visa to avoid a nonexistent queue).
After all the hassle we experienced a friendly and smiley Cambodia :) Despite of the cruel recent history people were very open and nice. If you're interested in the Khmer Rouge genocide, here's a link for more info.
Now that we were in Siem Reap, we naturally wanted to explore the temple ruins of Angkor, the world's largest religious temple complex. We spent two days walking and climbing around the area. Pauliina's favorite moment was to see a gorgeous Cambodian bride posing at the ruins and to catch a picture of her. For Yakov fave place was the Ta Prohm-temple where the huge trees have taken over. It reminded of the fact that no matter how much people will be around the nature will take care of itself and keep the balance.
Amazingly beautiful Khmer bride
The faces of Bayon
Embracing the hot April Sun
Running roots
The enlightened Buddha lost his head
Dancers of the temple
Flower of Life
Kampanainen!
Yakov made a flower origami for the girls
We had the intention to visit the temples two days in a row, but next morning 5 AM our tuktuk driver never showed up which turned out to be a blessing because our muscles and feet were aching from previous day's adventures. One thing that keeps constantly arising in our trip is the impermanence of life. Never give too much importance for your plans, they always change!
Inspired by the jungle-like Ta Prohm temple, we went to watch Tomb Raider (which is partly filmed there) to a nice cinema where you can pick a movie any time of the day and have your own room and privacy.
Angkor Wat at dawn
Yako and the Roots <3
Climbing in the midday heat with sweat pearls all over the body
Ta Prohm
Shamaim at home
Cambodian kids are so cute!!! Everywhere they were saying "Hello! Hello!" with the most adorable voices and smiles
"I can hear the roar of the lion... Over Zion..." hahahaa
Buddhaaaa
Family sticks together
A young monk at the Sunset spot
In Cambodia Buddhism is very visible with numerous temples and young wondering monks begging for their daily meal (this is a spiritual practice of overcoming self-arrogance). We shared a meditative moment in our local Buddhist temple in Siem Reap. When we entered the building we felt deep peace inside :)
We discovered the delicious Khmer Curry that we happily ate almost every day during the whole three weeks stay. Thanks to the French colonialism there were fresh baguettes in every corner of every street! (Finally got some crunchy bread, mmmm). Almost all the fruits were tastier than anywhere else before (to mention few juicy ones: dragonfruit, mangosteen and mango).
After the wonders of Angkor we headed to South coast, to Sihanouk Ville with a bus trip that took almost the whole day traveling through simple countryside roads. Here the buses really carry everything including scooters, rice sacks for the whole village and many more. After resting one night in the town we went to Otres beach that was suppose to be "the romantic and most quiet beach" in S. Ville. Well, reality was a bit different. That's another thing about traveling and life; many things may seem attractive on the paper while the truth might be something very different (and constantly changing of course!)
After giving up with Otres we wanted to check a nearby island Koh Russei. Things didn't work so well for this case either when Pauliina got fever, intense diarrhea and vomiting. Only after five days of relaxing (that we actually really needed!) we got to the island itself. "The Bamboo Island with clear water, clean white sand beach and excellent opportunity for snorkeling with only one bungalow place guarantees a peaceful and relaxing atmosphere". Sounds good, right?
Well... Let's put it this way. It's really mainly about the people and the energy of the place whether you will enjoy it or not. And we didn't! :D Noisy drunkards who think they're living the Beach-movie life. And the food was vomitable. After two days we had enough and wanted to leave. This turned out to be quite life changing experience when we hit a monsoon storm in the middle of the ocean, with a very simple wooden boat that was carrying dozen people. Yakov's thought were pretty much like this:
"I hope it's not gonna rain. I hope our stuff will stay dry. I hope we're gonna stay alive!" And in the end: "Life is just a dream". :)
In the end everything worked out for the best. We got a refreshing shower from above and below and hopefully new phones, thanks to having a travel insurance! After this we settled down in a cozy guesthouse Geckozy and enjoyed simplicity in life.
This is what we were doing with our "spare time" ;)
After a week of doing absolutely nothing we traveled to Koh Kong, a town at the border with Thailand. We wanted to experience our bodies in other ways than just walking to restaurants and eating, so booked ourselves for a jungle trekking trip to Cardemom Mountains.
The morning water was too low for the boat so we got a mud massage for the legs
Our guide Jake (means banana in Khmer)
Cooling down at the waterfall, aaah
Crew going back home
Cambodian life next to the river
Next week's Wednesday we're gonna fly to Calcutta, India! The only thing we basically "know" about this place is Dr. Bombay's Calcutta from the 90's. This can't be anything else but GOOD! Until then, Sayonara amigos! <3
Howdy ho' everybody! Vierailevana tähtenä tällä kertaa Tiina ja Harry, joiden tarina Thaimaa-osuudesta tulee tässä:
aloitimme reissumme viemällä karvakaverit hoitoon Harryn kaverille, Mikalle. Kissat olivat kovin paniikissa, mutta pääsivät turvallisesti perille.
Kiki ja Minttu matkalla Mikalle
Seuraavana vuorossa olikin kippis ja kulaus Helsinki-Vantaan lentokentällä: nokka kohti itää! Laskeuduimme n. 10 tunnin lennon päätteeksi Bangkokin lentokentälle, jossa törmäsimme Harryn kaveriin, Deviin. Kävimme Devin kanssa syömässä ja peseytymässä hänen kotonaan, kunnes olikin jo aika siirtyä takaisin Bangkokin lentokentälle, odottamaan Pauliinaa ja Yakovia.
Helsinki-Vantaalla valmiina lähtöön!
Muutaman hetken odottelun jälkeen törmäsimme Cutie Mark Cruadereihin ja matka kohti Koh Sametin hiekkarantoi sai alkaa. Koska viimeiset bussikyydit Sametille olivat jo menneet, jouduimme siirtymään Ba Phenin satamaan ryöstöhintaisella taksilla. Satamasta otimme väsymyksen johdosta toisen ryöstöhintaisen kyydin itse saarelle, mutta ottaen huomioon matkan nopeuden ja alla vellovan väsymyksen, se kannatti.
Pate ja Jako veneessä nokka kohti Koh Sametia
Sametilla oli paljon paikallisia turisteja, erittäin huonot ajotiet ja syrjäisimmillä rannoilla suhteellisen rauhallista. Lähtökohtana reissullemme oli mahdollisimman hiljainen ja rauhallinen ympäristö. Muutamaa bileiltaa lukuun ottamatta saimme juuri sen mitä haimme.
Ruoka oli pääsääntöisesti erittäin hyvää, hintataso suhteessa muuhun maahan siedettävä ja sää oli mahtava lähes koko Samet-visiitin ajan.
Kalaparvi laiturin alla
Hedelmämyyjä oli aamun pelastus!
Saaren kukkaloistoa
Rakastavaiset keinussa<3
Elämä sametilla oli kaikin puolin leppoisaa ja stressitöntä. Päivästä toiseen uimme meressä, söimme hyvin, luimme kirjoja ja löhösimme riippumatossa. Läheisiltä rannoilta löysimme mereneläviä jos toisiakin. Löytyi simpukkaa, kuollutta ja elävää rapua, kaikkia sateenkaaren värisiä kaloja, merisiiliä ja paljon muuta! Kerran koimme Sametilla jopa mahtavan ukkosmyrskyn.
Mr.Crab! R.I.P.
Meren aarteita
Trooppinen myrsky lähestyy
Saaren pohjoisosassa näimme paljon vapaana kulkevia eläimiä, kuten erilaisia lintuja, sammakoita, kukkoja, kanoja, gekkoja, koiria ja kissoja. Suurin osa eläimistä oli todella kesyjä ja kanalan väki suostui jopa syömään kookospähkinää suoraan kädestä.
Kukko tepastelee reviirillään
Tuttu näky Thaimaassa
Kookospähkinä maistuu kanalle
Liskon poseeraus
Vesiruukun kultakalat ja kukat
Auringonnousu bungalowista
Rentouttavan kymmenen päivän Samet-vierailun jälkeen suuntasimme kohti Koh Changia, norsusaarta, jossa olimme Haban kanssa vierailleet aiemmin vuonna 2009. Koh Chang on Thaimaan suurin saari, mikä sijaitsee suhteellisen lähellä Koh Sametia joten selvisimme perille vielä saman päivän aikana. Päätimme matkata samalle Lonely Beachille, joka viime reissulla oli osoittautunut leppoisaksi ja mukavaksi hippien paratiisiksi.
Alun pettymykseksi emme päässeet yöpymään samoihin rannan tuntumassa olleisiin bungaloweihin kuin viimeksi, vaan löysimme majapaikat kauempaa biitsistä, hieman ränsistyneemmistä hökkeleistä. Koska aloitimme matkamme rentoutuen Sametin hiljaisuudessa, uusi asuinsaaremme tuotti hieman närkästystä meluisuudellaan. Tosin länkkärituristien biletys, baarien tragikoomisen huonot live-showt ja biitsin huono kunto suhteessa Sametin nimensä veroisiin biitseihin eivät olleet ainoat pahat koettelemukset Changilla. Entinen lempiraflamme Tree House oli palanut maan tasalle ja termiitit päättivät tehdä yllätyshyökkäyksen bungalowiimme! -__-'
Neljä yötä riitti seurueen 'vihaisille vaimoille', joten päätimme vaihtaa maisemaa läheiselle, pikkuruiselle Koh Wain saarelle, jota mainostettiin upeilla koralliriutoillaan. Maisemat salpasivat hengen, hiljaisuus tuntui ihanalta, korallimaisemat ja kalakanta houkuttelivat sukeltamaan ja saarella oli vain paikallisia snorklausturisteja ja muutama hassu länkkäri. Nautimme majataloa pitävän perheen herkullisista sapuskoista, upeista ukkosmyräköistä ja omasta, valkeasta ja rauhaisasta hiekkarannastamme sydämiemme kyllyydestä!<3
Koh Wai tuntuu vielä jälkikäteenkin reissun parhaalta kohteelta, vaikka siellä tulikin vietettyä vaivaiset kolme yötä. Erityisen lämmöllä muistamme majatalon perheen väkeä; mukavaa hymisevää ja kung fu-leffa tyylistä isäntää ("Hmmhmm, okeeee" oli vakiolausahdus), seurallista ja hymyileväistä emäntää joka kertoi mielellään saaren salaisuuksista sekä tyttärestä joka leikki perheen omistamien yhdeksän pitkäkarvaisen kissan kanssa. Tietysti myös merenalaiset maisemat papukaijakaloineen ja sateenkaaren värisine koralleineen ja jättisimpukkoineen hipoivat täydellisyyttä kauneudessaan. Aivan ihana paikka! ^__^ <3
Koralli ja meri
Mr.Cocomaaaaan<3
Koh Wai on paratiisi!
Yako ja Pate syöttämässä fisuja
Harry asettelee maskia valmiiksi sukellusta varten
Fullmooooon!
Naapurimme Spidy-dude
Coco loco!
Koh Wailta palasimme vielä yhdeksi yöksi Changille herkuttelemaan paikallisen mexikolaiseen ruokaan erikoistuneen raflan antimia ja lepuuttamaan itseämme seuraavaa pitkää reissupäivää varten. Aamuruuhka yllätti meidät ällikällä, myös taksikuskit joutuivat tekemään kompromisseja ja kaikki halukkaat eivät mahtuneet kyytiin...lopulta autoja oli tiellä tukokseksi asti joten jouduimme kävelemään loppumatkan rinkkoinemme satamaan.
Pitkä ja puuduttava taksimatka kohti Bangkokia alkoi pikaisen laivamatkan jälkeen. Yhteensä työpäivän pituinen reissu väsytti matkailijat, joten onneksi ehdimme levähtää Khaosan roadilla ennen seuraavaa bussimatkaa kohti Koh Taon kilpikonnasaarta. Tapasimme jälleen Devin ja päädyimme mättämään sushia nälkäisiin kupuihimme illan hämärtyessä.
Yöbussi ei tullut sitten ajallaan, vaan ankea ja väsynyt turisti(lehmä)lauma ("Mmmmöööööhhh..!") ohjattiin odottamaan katoksen alle samalla kun kammottava kaatosade alkoi piiskaamaan Bangkokin katuja. Draamaltakaan ei vältytty, kun bussifirman työntekijä alkoi kauppaamaan sadetakkeja turisteille ja joku aloitti kapinan nimissä huutamaan, jolloin mr.Torakka päätti tulla 'rauhoittamaan' tilanteen kapuamalla ulos Harryn rinkasta. Voi sitä huutoa ja lopulta riemua kun kahden tunnin odotuksen jälkeen pääsi ilmastoituun, hyiseen bussiin puoliksi kastuneena ja kuoleman väsyneenä!
Khaosan roadilla mättämässä sushia. Dev ja Haba...
...Yako ja Patelicious!
Kaatosade Bangkokin yössä
Koh Taolla pääsimme Harryn kanssa vihdoinkin laitesukeltamaan kolmen vuoden tauon jälkeen, tutulle ja turvalliselle Koh Tao Diversille. Päätimme kokeilla yösukeltamista, joka tuntui aluksi melko hurjalta ajatukselta. Mukana oli meidän lisäksi ohjaaja, yksi nainen sekä kaikille näkemisen kannalta olelliset fikkarit! Laskeuduimme aavemaiseen pimeyteen taskulamppujen kajossa, vajoten aina 18 metriin saakka, näkyvyyden ollessa noin viitisen metriä.
Pohjalle leijaili täplärauskuja ja muutama barracuda-parvi ui lähistöllä, päiväkalojen ollessa unten mailla ja välillä heräten ärsyttävien valokeilojemme häikäistessä. Aavemaisuudestaan huolimatta yösukellus oli kokemisen arvoinen; jännittävää ja hyvin erilaista kuin päivällä! Erityisen siistiä oli kääntää fikkarit hetkeksi vatsaa vasten ja heilutella vesimassaa edessään, jolloin plankton alkoi hohtamaan kirkkaan vihreänä pimeässä kuin tähtisumu avaruudessa!
Päätimme Paten ja Yakon innoittamina vuokrata kajakit, tehdä päiväretken ja meloa läheiselle Koh Nangyanin saarelle. Vuokra-aika oli neljä tuntia josta puolet meni meloen saarelle, joten lepäilyyn ei juuri jäänyt aikaa. Löysimme reitin varrelta suuremmoisen, kuolleen papukaijakalan jonka päätimme jostain älynväläyksestä ottaa kajakkimme.
Saavuttuamme rantaan Haba hyppäsi kuollutta korallia kuhisevaan rantaveteen ja loukkasi jalkansa teräviin palasiin. Kaikilta saarella vierailijoilta veloitetaan 100 bhatia, joten kun virkailija tuli intoa puhkuen luoksemme, saimme kysyttä ensiavusta Harryn teloutuneen jalan varalle. Lähdimme sidetarpeiden metsästykseen turistien jäädessä ottamaan kuvia löytämästämme papukaijakalasta.
Kommelluksen jälkeen lääkintä-ekspertti Yakov sai Harryn jalan parempaan kuosiin ja pääsimme nauttimaan rantaelämästä ja snorklauksesta. Paikallinen Japanese Gardeniksi nimetty sukelluspaikka kuhisi elämää kauniine korallipuineen ja -pensaineen, merivuokkoineen ja asukkeineen. Harmiksemme aika loppui kesken ja jouduimme lähtemään paluumatkalle, vaikka Japanilainen puutarha olisi varmasti viihdyttänyt vielä pitkän tovin näitä uteliaita ihmisfisuja.
Auringonlasku Koh Taolla
Matkasuunnittelua
Alun perin tarkoitus oli ehtiä Koh Taolta vielä Koh Phanganille Half Moon Partyihin, mutta aika oli sen verran kortilla ja matkalaiset väsyneitä reissaamiseen, että päätimme viettää viimeiset päivät Taolla ennen paluuta Bangkokin ihmisvilinään. Lisäksi perjantai 13. päivä alkoi villillä vesisodan ja thaimaalaisen uuden vuoden juhlinnalla, Songkranilla, joten myös juhlintapuoli saatiin hoidettua kuntoon ilman ylimääräistä reissaamista. Songkran näkyy ja kuuluu kaikkialla Thaimaassa kolmen päivän ajan, joten siltä juhlalta ei voi välttyä! Mahtava yhteenkuuluvuuden tunne, kaikkialla hymyilevät ja vettä roiskivat thait ja turistit, viilennys helteen keskellä..kokemisen arvoinen festari!
Koh Taon ja Songkran-shokin jälkeen käänsimme nokkamme taas kohti pääkaupunkia, tarkoituksena viettää pari yötä Khaosan roadin melussa, ostellen viimehetken tuliaisia ja nauttia ostoskeskuksen viileydestä, Dairy Queenin jäätelöistä ja leffateatterista. Väsyneen matkan jälkeen, saavuttuamme keskiyöllä kaoottiseen ja likaiseen päämääräämme, saimme kännisiltä turisteilta vesisuihkun päällemme ennen majapaikan löytymistä. Vesisota jatkui vielä seuraavanakin päivänä, eikä kuivana pysynyt edes tuktukin kyydissä!
Bye bye Koh Tao!
Songkranin viimeinen päivä Bangkokissa
Tuntui oudolta palata koto-Suomeen ilman rakkaita Patea ja Jakoa, mutta toivomme heille kaikkea hyvää heidän upealle reissulleen! Olkoon Powah of RAS kanssanne, pitäkää itsestänne huolta ja ennenkaikkea NAUTTIKAA!<3 Teillä on jo takana viikkojen päivät Kambodzassa ja edessänne vielä Intian ihmeet. Nähdään taas kesällä, olitte ihan parasta matkaseuraa!
