Näytä Cutie Marks around the World suuremmalla kartalla

maanantai 7. toukokuuta 2012

Sukellus Thaimaan estetiikkaan


Howdy ho' everybody! Vierailevana tähtenä tällä kertaa Tiina ja Harry, joiden tarina Thaimaa-osuudesta tulee tässä:

aloitimme reissumme viemällä karvakaverit hoitoon Harryn kaverille, Mikalle. Kissat olivat kovin paniikissa, mutta pääsivät turvallisesti perille.

Kiki ja Minttu matkalla Mikalle

Seuraavana vuorossa olikin kippis ja kulaus Helsinki-Vantaan lentokentällä: nokka kohti itää! Laskeuduimme n. 10 tunnin lennon päätteeksi Bangkokin lentokentälle, jossa törmäsimme Harryn kaveriin, Deviin. Kävimme Devin kanssa syömässä ja peseytymässä hänen kotonaan, kunnes olikin jo aika siirtyä takaisin Bangkokin lentokentälle, odottamaan Pauliinaa ja Yakovia.

Helsinki-Vantaalla valmiina lähtöön!
Muutaman hetken odottelun jälkeen törmäsimme Cutie Mark Cruadereihin ja matka kohti Koh Sametin hiekkarantoi sai alkaa. Koska viimeiset bussikyydit Sametille olivat jo menneet, jouduimme siirtymään Ba Phenin satamaan ryöstöhintaisella taksilla. Satamasta otimme väsymyksen johdosta toisen ryöstöhintaisen kyydin itse saarelle, mutta ottaen huomioon matkan nopeuden ja alla vellovan väsymyksen, se kannatti.

Pate ja Jako veneessä nokka kohti Koh Sametia
Sametilla oli paljon paikallisia turisteja, erittäin huonot ajotiet ja syrjäisimmillä rannoilla suhteellisen rauhallista. Lähtökohtana reissullemme oli mahdollisimman hiljainen ja rauhallinen ympäristö. Muutamaa bileiltaa lukuun ottamatta saimme juuri sen mitä haimme.

Ruoka oli pääsääntöisesti erittäin hyvää, hintataso suhteessa muuhun maahan siedettävä ja sää oli mahtava lähes koko Samet-visiitin ajan.

Kalaparvi laiturin alla

Hedelmämyyjä oli aamun pelastus!

Saaren kukkaloistoa

Rakastavaiset keinussa<3

Elämä sametilla oli kaikin puolin leppoisaa ja stressitöntä. Päivästä toiseen uimme meressä, söimme hyvin, luimme kirjoja ja löhösimme riippumatossa. Läheisiltä rannoilta löysimme mereneläviä jos toisiakin. Löytyi simpukkaa, kuollutta ja elävää rapua, kaikkia sateenkaaren värisiä kaloja, merisiiliä ja paljon muuta! Kerran koimme Sametilla jopa mahtavan ukkosmyrskyn.

Mr.Crab! R.I.P.

Meren aarteita

Trooppinen myrsky lähestyy

Saaren pohjoisosassa näimme paljon vapaana kulkevia eläimiä, kuten erilaisia lintuja, sammakoita, kukkoja, kanoja, gekkoja, koiria ja kissoja. Suurin osa eläimistä oli todella kesyjä ja kanalan väki suostui jopa syömään kookospähkinää suoraan kädestä.

Kukko tepastelee reviirillään

Tuttu näky Thaimaassa

Kookospähkinä maistuu kanalle

Liskon poseeraus

Vesiruukun kultakalat ja kukat


Auringonnousu bungalowista

Rentouttavan kymmenen päivän Samet-vierailun jälkeen suuntasimme kohti Koh Changia, norsusaarta, jossa olimme Haban kanssa vierailleet aiemmin vuonna 2009. Koh Chang on Thaimaan suurin saari, mikä sijaitsee suhteellisen lähellä Koh Sametia joten selvisimme perille vielä saman päivän aikana. Päätimme matkata samalle Lonely Beachille, joka viime reissulla oli osoittautunut leppoisaksi ja mukavaksi hippien paratiisiksi.

Alun pettymykseksi emme päässeet yöpymään samoihin rannan tuntumassa olleisiin bungaloweihin kuin viimeksi, vaan löysimme majapaikat kauempaa biitsistä, hieman ränsistyneemmistä hökkeleistä. Koska aloitimme matkamme rentoutuen Sametin hiljaisuudessa, uusi asuinsaaremme tuotti hieman närkästystä meluisuudellaan. Tosin länkkärituristien biletys, baarien tragikoomisen huonot live-showt ja biitsin huono kunto suhteessa Sametin nimensä veroisiin biitseihin eivät olleet ainoat pahat koettelemukset Changilla. Entinen lempiraflamme Tree House oli palanut maan tasalle ja termiitit päättivät tehdä yllätyshyökkäyksen bungalowiimme! -__-'

Neljä yötä riitti seurueen 'vihaisille vaimoille', joten päätimme vaihtaa maisemaa läheiselle, pikkuruiselle Koh Wain saarelle, jota mainostettiin upeilla koralliriutoillaan. Maisemat salpasivat hengen, hiljaisuus tuntui ihanalta, korallimaisemat ja kalakanta houkuttelivat sukeltamaan ja saarella oli vain paikallisia snorklausturisteja ja muutama hassu länkkäri. Nautimme majataloa pitävän perheen herkullisista sapuskoista, upeista ukkosmyräköistä ja omasta, valkeasta ja rauhaisasta hiekkarannastamme sydämiemme kyllyydestä!<3

Koh Wai tuntuu vielä jälkikäteenkin reissun parhaalta kohteelta, vaikka siellä tulikin vietettyä vaivaiset kolme yötä. Erityisen lämmöllä muistamme majatalon perheen väkeä; mukavaa hymisevää ja kung fu-leffa tyylistä isäntää ("Hmmhmm, okeeee" oli vakiolausahdus), seurallista ja hymyileväistä emäntää joka kertoi mielellään saaren salaisuuksista sekä tyttärestä joka leikki perheen omistamien yhdeksän pitkäkarvaisen kissan kanssa. Tietysti myös merenalaiset maisemat papukaijakaloineen ja sateenkaaren värisine koralleineen ja jättisimpukkoineen hipoivat täydellisyyttä kauneudessaan. Aivan ihana paikka! ^__^ <3

Koralli ja meri

Mr.Cocomaaaaan<3

Koh Wai on paratiisi!

Yako ja Pate syöttämässä fisuja

Harry asettelee maskia valmiiksi sukellusta varten

Fullmooooon!

Naapurimme Spidy-dude

Coco loco!

Koh Wailta palasimme vielä yhdeksi yöksi Changille herkuttelemaan paikallisen mexikolaiseen ruokaan erikoistuneen raflan antimia ja lepuuttamaan itseämme seuraavaa pitkää reissupäivää varten. Aamuruuhka yllätti meidät ällikällä, myös taksikuskit joutuivat tekemään kompromisseja ja kaikki halukkaat eivät mahtuneet kyytiin...lopulta autoja oli tiellä tukokseksi asti joten jouduimme kävelemään loppumatkan rinkkoinemme satamaan.

Pitkä ja puuduttava taksimatka kohti Bangkokia alkoi pikaisen laivamatkan jälkeen. Yhteensä työpäivän pituinen reissu väsytti matkailijat, joten onneksi ehdimme levähtää Khaosan roadilla ennen seuraavaa bussimatkaa kohti Koh Taon kilpikonnasaarta. Tapasimme jälleen Devin ja päädyimme mättämään sushia nälkäisiin kupuihimme illan hämärtyessä.

Yöbussi ei tullut sitten ajallaan, vaan ankea ja väsynyt turisti(lehmä)lauma ("Mmmmöööööhhh..!") ohjattiin odottamaan katoksen alle samalla kun kammottava kaatosade alkoi piiskaamaan Bangkokin katuja. Draamaltakaan ei vältytty, kun bussifirman työntekijä alkoi kauppaamaan sadetakkeja turisteille ja joku aloitti kapinan nimissä huutamaan, jolloin mr.Torakka päätti tulla 'rauhoittamaan' tilanteen kapuamalla ulos Harryn rinkasta. Voi sitä huutoa ja lopulta riemua kun kahden tunnin odotuksen jälkeen pääsi ilmastoituun, hyiseen bussiin puoliksi kastuneena ja kuoleman väsyneenä!


Khaosan roadilla mättämässä sushia. Dev ja Haba...

...Yako ja Patelicious!

Kaatosade Bangkokin yössä

Koh Taolla pääsimme Harryn kanssa vihdoinkin laitesukeltamaan kolmen vuoden tauon jälkeen, tutulle ja turvalliselle Koh Tao Diversille. Päätimme kokeilla yösukeltamista, joka tuntui aluksi melko hurjalta ajatukselta. Mukana oli meidän lisäksi ohjaaja, yksi nainen sekä kaikille näkemisen kannalta olelliset fikkarit! Laskeuduimme aavemaiseen pimeyteen taskulamppujen kajossa, vajoten aina 18 metriin saakka, näkyvyyden ollessa noin viitisen metriä.

Pohjalle leijaili täplärauskuja ja muutama barracuda-parvi ui lähistöllä, päiväkalojen ollessa unten mailla ja välillä heräten ärsyttävien valokeilojemme häikäistessä. Aavemaisuudestaan huolimatta yösukellus oli kokemisen arvoinen; jännittävää ja hyvin erilaista kuin päivällä! Erityisen siistiä oli kääntää fikkarit hetkeksi vatsaa vasten ja heilutella vesimassaa edessään, jolloin plankton alkoi hohtamaan kirkkaan vihreänä pimeässä kuin tähtisumu avaruudessa!

Päätimme Paten ja Yakon innoittamina vuokrata kajakit, tehdä päiväretken ja meloa läheiselle Koh Nangyanin saarelle. Vuokra-aika oli neljä tuntia josta puolet meni meloen saarelle, joten lepäilyyn ei juuri jäänyt aikaa. Löysimme reitin varrelta suuremmoisen, kuolleen papukaijakalan jonka päätimme jostain älynväläyksestä ottaa kajakkimme.

Saavuttuamme rantaan Haba hyppäsi kuollutta korallia kuhisevaan rantaveteen ja loukkasi jalkansa teräviin palasiin. Kaikilta saarella vierailijoilta veloitetaan 100 bhatia, joten kun virkailija tuli intoa puhkuen luoksemme, saimme kysyttä ensiavusta Harryn teloutuneen jalan varalle. Lähdimme sidetarpeiden metsästykseen turistien jäädessä ottamaan kuvia löytämästämme papukaijakalasta.

Kommelluksen jälkeen lääkintä-ekspertti Yakov sai Harryn jalan parempaan kuosiin ja pääsimme nauttimaan rantaelämästä ja snorklauksesta. Paikallinen Japanese Gardeniksi nimetty sukelluspaikka kuhisi elämää kauniine korallipuineen ja -pensaineen, merivuokkoineen ja asukkeineen. Harmiksemme aika loppui kesken ja jouduimme lähtemään paluumatkalle, vaikka Japanilainen puutarha olisi varmasti viihdyttänyt vielä pitkän tovin näitä uteliaita ihmisfisuja.


Auringonlasku Koh Taolla

Matkasuunnittelua



Alun perin tarkoitus oli ehtiä Koh Taolta vielä Koh Phanganille Half Moon Partyihin, mutta aika oli sen verran kortilla ja matkalaiset väsyneitä reissaamiseen, että päätimme viettää viimeiset päivät Taolla ennen paluuta Bangkokin ihmisvilinään. Lisäksi perjantai 13. päivä alkoi villillä vesisodan ja thaimaalaisen uuden vuoden juhlinnalla, Songkranilla, joten myös juhlintapuoli saatiin hoidettua kuntoon ilman ylimääräistä reissaamista. Songkran näkyy ja kuuluu kaikkialla Thaimaassa kolmen päivän ajan, joten siltä juhlalta ei voi välttyä! Mahtava yhteenkuuluvuuden tunne, kaikkialla hymyilevät ja vettä roiskivat thait ja turistit, viilennys helteen keskellä..kokemisen arvoinen festari!




Koh Taon ja Songkran-shokin jälkeen käänsimme nokkamme taas kohti pääkaupunkia, tarkoituksena viettää pari yötä Khaosan roadin melussa, ostellen viimehetken tuliaisia ja nauttia ostoskeskuksen viileydestä, Dairy Queenin jäätelöistä ja leffateatterista. Väsyneen matkan jälkeen, saavuttuamme keskiyöllä kaoottiseen ja likaiseen päämääräämme, saimme kännisiltä turisteilta vesisuihkun päällemme ennen majapaikan löytymistä. Vesisota jatkui vielä seuraavanakin päivänä, eikä kuivana pysynyt edes tuktukin kyydissä!


Bye bye Koh Tao!


Songkranin viimeinen päivä Bangkokissa

Tuntui oudolta palata koto-Suomeen ilman rakkaita Patea ja Jakoa, mutta toivomme heille kaikkea hyvää heidän upealle reissulleen! Olkoon Powah of RAS kanssanne, pitäkää itsestänne huolta ja ennenkaikkea NAUTTIKAA!<3 Teillä on jo takana viikkojen päivät Kambodzassa ja edessänne vielä Intian ihmeet. Nähdään taas kesällä, olitte ihan parasta matkaseuraa!


Hyvästit Bangkokin lentokentältä

3 kommenttia:

  1. TIINA! Kiitos mahtavasta blogiplajayksesta!!! <3 Cocomaan ja Shamaim lahettaa paljon terveisia! :D Kiitos samoin, olitte ihan parasta matkaseuraa, varautukaa Suomi-seikkailuihin ;)

    Me siirrytaan parin paivan paasta taas Thaimaan puolelle, saas nahda kaydaanko Wain paratiisissa uudestaan :) Hmmhmmm, ookeey okeey! Naauttikaahan taysin rinnoin kevaasta, kohta nahdaan taas!

    With love, Pate & Yako

    VastaaPoista
  2. Btw. Naytatte ihanan onnellisilta tossa vikassa kuvassa, tuli tosi hyva mieli :)

    VastaaPoista
  3. Yoshhh! Hyvä et kelpas, olin ihan kuumottunut kun ei kielioppi sujunut ja oli vaikee muistaa kaikkia mahtavia juttuja mitä tuli koettua!

    Uu lalaa, ihanaa jos päädytte taas Waille, se oli kyllä upee mesta.<3 Nauttikaamme molemmin puolin, saman auringon alla.(:

    Suomessa jo kuukauden päästä..nähdään PIAN!<3

    VastaaPoista